Kulttuurista hyvinvointia ja vetovoimaa

Kirjoitin eilen ihmisten lokeroinnista. Yksi lokeroinninlaji on ajattelu, että vammainen ehdokas on vain kiinnostunut sosiaali- ja terveyspolitiikasta, esteettömyydestä ja sen sellaisesta. Kampanjani kärkenä on ollut toki esteettömyys,joka nivoutuu koko elämän kirjoon ja koskettaa loppujen lopuksi meitä jokaista. 

Toinen teemani on kulttuuri. Kulttuuri luo hyvinvointia, antaa elämyksiä ja keinon toteuttaa itseään. Olen tanssinharrastaja, käyn katsomassa esityksiä ja tanssin myös itse. Oulussa on tarjolla todella korkeatasoista tanssitaidetta. Suosittelen tutustumaan laajaan tarjontaan.

Kuva Juha Haataja. Kuva tanssiteoksesta Elossa, Valve 2015.

Tanssin lisäksi harrastan musiikkia; enimmäkseen kuuntelun muodossa, käymällä keikoilla ja lähialueen festareilla. 

Koiteli elää 2016

Olavi Uusivirta 45ssa

Qstock 2016

Vaalipuheita

Kalevan vaalipuheiden verkkoversiossa julkaistiin tänään (6.4) minunkin kirjoitukseni.
Merkkien määrä Kalevan kirjoitukseen oli rajattu, niinpä julkaisen tässä samasta aiheesta hieman pidemmän tekstin.

Maantieteilijä Gillian Rose on kirjoittanut ja tutkinut naisten kokemasta lokeroinnista: siitä, mihin toiset olettavat heidän kykenevän, sekä rajoituksista, jotka ovat toisten heille asettamia. Meille vammaisille ja pitkäaikaissairaille on oma ”lokeronsa”, johon liitetään erilaisia stereotypioita ja usein negatiivinen arvolataus. Vammaisuuteen liitetään muun muassa ajatus ymmärtämättömyydestä ja kyvyttömyydestä pitää huolta itsestään. 

Käydessäni keskusteluja niin sosiaalisen median kautta kuin kasvotustenkin, ovat monet liikuntavammaiset äänestäjät harmitelleet sitä, että useat ehdokkaat puhuvat alentavasti tai ohittavat heidät kokonaan. Äänestäjiä harmittaa myös se, että heistä ollaan kiinnostuneita vain vaalien vuoksi. Otetaan esimerkiksi meidät vammaiset. Kuunnellessaan tyhjää sisällötöntä hattaraa, äänestäjä ymmärtää, ettei ehdokkaalla ole oikeaa mielenkiintoa ja ymmärrystä siitä todellisuudesta, jossa äänestäjä elää.

Kaupunginvaltuustossa, hallituksessa ja eri lautakunnissa esteettömyyteen liittyvät kysymykset, omaishoitajuus, vammaisten henkilökohtainen apu ja kuljetuspalvelumatkat näkyvät numeroina budjetissa. Euro puhuu ja säästää pitää. Kun puhutaan näistä monelle vammaiselle, pitkäaikaissairaalle ja ikääntyvälle kuntalaiselle tärkeistä asioista, puhutaan samalla heidän mahdollisuuksista omiin valintoihin ja hyvään elämään.

Kyse ei ole pelkästään rahasta, kyse on myös kontrollista ja vallasta. Kuljetuspalvelumatkojen ja avustajatuntien vähäinen määrä rajoittaa liikuntavammaisen henkilön elämää, vaikka näiden palvelujen tarkoitus on olla itsenäisen elämän mahdollistaja. Palvelujen ja tilojen saavutettavuus vaikututtavat myös vammaisten elämän taloudellisiin ja sosiaalisiin mahdollisuuksiin.

Esteet eivät ole pelkästään fyysisiä vaan niihin liittyvät myös asenteet ja erilaiset syrjivät käytännöt. Monesti nämä asenteet ja käytännöt ovat niin syvälle juurtuneita, ettei niitä edes huomata. Esimerkiksi voisin mainita linja-autonkuljettajan kommentin eräälle pyörätuolilla liikkuvalle naiselle: miksi sinä tänne bussiin tulet, kun teillä on niitä omia takseja.

Tämä on totta, mutta 18 yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa on vähän. Jos haluat käydä kuukauden aikana enemmän kuin yhdeksän kertaa kodin ulkopuolella, on sinun yritettävä liikkua julkisilla kulkuneuvoilla. Esteellinen joukkoliikenne rajaa liikuntavammaisen kaupunkia pienemmäksi, samoin huonosti hoidetut jalkakäytävät. Kaupunkitila jakautuukin meille liikuntavammaisille kahteen eri osaan. On ne paikat ja palvelut joihin pääsee, ja ne jotka ovat meidän ulottumattomissa.

Lakeja ja asetuksia muutetaan kokoajan paremmaksi, hyvä niin! Tuoreimpana suurena edistysaskeleena voidaan pitää YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksien ratifiointia, joka tapahtui Suomessa (vihdoin ja viimein) 10.6.2016. Valtion ja tätä kautta myös kuntien velvollisuus on toimia vammaisten oikeuksien edistämiseksi ja syrjinnän poistamiseksi. Pelkkä laki ei ole riittävä, meidän kaikkien on myös omaksuttava uusi ajattelutapa ja toimittava sen edistämiseksi yhteiskunnassa. 

Linja-autossa matkalla vaalikopille. Kuva viime viikolta.

Merellinen Oulu

Tänään Kaleva uutisoi venepaikkojen puutteesta ja huolesta Oulun merellisyyden ulottuvuuden unohtamisesta.

Sen innoittamana teinkin yllä olevan kuvan.

Veneily on yksi rakkaimmista harrastuksistani ja veneellä olen päässyt tutustumaan Ouluun ihan toisesta perspektiivistä. Veneellä pääsen myös helposti liikkumaan luontoon ja nauttimaan sen ihmeistä. Odotan kovasti kesää ja tulevia retkiä.

Merestä voi nauttia myös talvella.

Vaalirahoituksen ennakkoilmoitus

Vaalirahoituksen ennakkoilmoituksen löydät tästä linkistä.
Kampanjan rahoituksesta noin puolet tulee Vihreiltä Vaivaisilta ja toisen puolen rahoitan itse.

Entisiä luottamustehtäviä:

Olen toiminut muun muassa Oulun kaupungin tasa-arvotoimikunnan puheenjohtajana (2005–2008), Oulun kaupungin työllisyystoimikunnan puheenjohtajana (2011–2012), Oulun kaupunginvaltuuston varajäsenenä (2009–2010) ja jäsenenä (2011–2012) sekä Oulun seudun koulutuskuntayhtymän yhtymäkokouksen toisena varapuheenjohtajana (2009–2012). 

Ja nykyisiä:

Tällä hetkellä olen Oulun kaupungin tarkastuslautakunnan jäsen, Oulun vihreät OVI ry:n sihteeri, Oulun seudun Vihreät naiset ry:n hallituksen jäsen, Vihreät Vaivaiset ry:n hallituksen jäsen, Vihreän valtuuskunnan varajäsen ja Esteetön ry:n sihteeri.

Vihreä hetki vaalibrunssi

Olen seuraavan kerran tavattavissa Rotuaarin vaalikylässä sunnuntaina 2.4 klo 12-14 Vihreä hetki vaalibrunssilla. Brunssilla tarjolla vihreitä ehdokkaita sekä paikallisten leipomoiden herkkuja.

Äänestäminen

Kuntavaalit eivät ole valitettavasti suosituimmat vaalit, ainakaan äänestysprosentin perusteella.
Miksi sitten kannattaisi äänestää juuri kuntavaaleissa? Ja miksi juuri kuntavaalit ovat niin tärkeät? Kunnissa päätetään jokaiselle tärkeistä asioista; koulutuksesta, kaavoituksesta, varhaiskasvatuksesta ja päivähoidosta, liikuntapaikoista, julkisesta liikenteestä jne. Ja vielä toistaiseksi sosiaali- ja terveyspalvelutkin kuuluvat kunnan ydintehtäviin. Edellä mainituista asioista päätetään kuntien- ja kaupunkien valtuustoissa ja siksi kuntavaalit ovat niin tärkeät.  Valtuustojen päätökset vaikuttavat jokaisen kuntalaisen arkeen.

Edellisissä kuntavaaleissa 2012 koko maan äänestysprosentti oli 58,2 (2008 61,2%), kun taas edellisten presidentinvaalien äänestysprosentti oli toisella kierroksella 68,9%. Presidentinvaalit tuntuvat kiinnostavat kansalaisia ja saa ihmiset ihan eri tavalla liikkeelle.

(Tiedot Tilastokeskus).

Muista siis käyttää äänioikeuttasi, sillä se on mahdollisuus vaikuttaa kotikuntasi asioihin.

Äänestäminen on oikeasti oikeus, kaikissa maailman maissa naisilla ei ole vieläkään äänioikeutta.

Ennakkoäänestys 29.3-4.4.2017
Äänestyspäivä 9.4.2017

P.S. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus täyttää Suomessa tänä vuonna 111 vuotta.

Vaalivideo

Tästä linkistä pääset katsomaan Youtubessa olevan vaalivideoni.

Vaalivideon kuvausta

Tyttäreni mietteitä äidistään

Äitini Miia Hirsikangas-Haataja on 42- vuotias määrätietoinen perheenäiti ja vaimo. Hänen harrastuksiinsa kuuluvat mm. ruoanlaitto ja esteetön tanssi. 

Miia lähti mukaan kuntavaaleihin rakentaaksen esteettömämmän ja tasa-arvoisemman Oulun, jossa kaikilla ihmisillä olisi samanlaiset oikeudet ja mahdollisuudet esim. opiskeluun ja työhön. Äidin mielestä nuoria pitäisi ehkäistä syrjäytymiseltä ohjaamalla heitä jatko-opintoihin peruskoulun jälkeen. Myös esimerkiksi pitkäaikaissairaille ja vammaisille pitäisi antaa paremmat eväät opiskeluun ja työllistymiseen. 

Miia haluaa toimia äänitorvena ja tasoittaa tasa-arvoisen elämäntien niille, jotka ovat valtaväestöä heikommassa asemassa ja vaarassa syrjäytyä. Hän haluaa, että ihmiset kohtaisivat toisensa ihmisinä rodusta, seksuaalisesta suuntautumisesta, sairauksista tai vammoista riippumatta. 

Äänestäkää minun äitiäni niin rakennamme yhdessä Oulusta kaikille tasa-arvoisen mahdollisuuksien kaupungin!

Rotuaarilla tavataan

Hei!

Vaalityö jatkuu vielä vajaat kaksi viikkoa.
Tänään maanantaina 27.3 olen tunnin verran (klo 16-17) tavattavissa Rotuaarin vaalikylässä.
Tuuppa jututtaa!

Sattuipas melkoisen kostea lumisade juuri minun vaalikoppivuorolleni. Ne isot valkoiset hiutaleet olivat kyllä kauniita, mutta kastelivat vaalityötä tekevän välittömästi. Säästä huolimatta tunnin aikana syntyi monta keskustelua ja muutama mainoskin lähti jakeluun. Eikä hymy hyytynyt.

Oli niin märkää, että lumiukkokin kuoli.

Tänään sunnuntaina 26.3

Hei!

Olen myös Vihreiden naisten jäsen. Tänään juonnan Oulun Vihreiden naisten vaalitilaisuuden Konst o delissä klo 15.30.-16.30. Tulehan tutustumaan osaavaan ehdokasjoukkoomme.

Katukampanjointi

Kävin tänään tunnin verran katukampanjoimassa. Meinasi ruveta palelemaan, vaikka olin varustautunut toppavaatteilla, talvikengillä, villasukilla ja pipolla. Vaalit ovat Suomessa vilpoisaan aikaan, lukuunottamatta EU-vaaleja. Olisipa kätevää, jos muutkin vaalit olisivat kesällä. Tarkenisi paremmin ja ehkä ehdokkaiden tunnistaminenkin olisi helpompaa. Nyt saa arvuutella kaulahuivien ja myssyjen seasta pilkottavia kasvoja, kuka kukin on?

Sain jaettua flyereitä ihan mukavasti, vaikka ilma olikin kostea ja kurja. Kävin myös mielenkiintoisia keskusteluja ihmisten kanssa. Keskustelunaiheet olivat laidasta laitaan; erityiskouluista korvaushoitoihin ja koiraroduista jääkiekkoon. Mielenkiintoisia kohtaamisia!

Kylmyyden lisäksi loska aiheuttaa ongelmia. On hankala kampanjoida, kun ei meinaa päästä kampanjapaikoille pehmeiden kulkuväylien vuoksi. Liikuntavammainen ehdokas joutuu ponnistelemaan ihan erilailla näin talviaikaan osallistuakseen ja tuodakseen itseään äänestäjien tietoisuuteen.

Huolehtimalla aurauksesta ja hiekoituksesta edistetään saavutettavuutta ja esteettömyyttä.

Vaalikone

Olen tässä menneinä viikkoina täytellyt vaalikoneita ja kuvannut vähän vaalivideoitakin. Kysymyksiä on laidasta laitaan ja usein niillä ei ole mitään tekemistä kuntavaalien tai kuntien päätöksenteon kanssa.

Löydät minut seuraavista vaalikoneista:

YLEn vaalikone ja galleria

Helsingin Sanomat

Kaleva

Olen Invalidiliiton ja Akson ry:n jäsen ja löydät minut myös täältä. Invalidiliitolla on myös omat vaalitavoitteet, jotka löydät tästä linkistä.
Huomenna keskiviikkona 22.3 olen tentattavissa ja tavattavissa Oulussa Oulun Invalidien yhdistyksen järjestämässä vaalipaneelissa Aleksinkulman juhlasalissa klo 16-18.

Joskus vaalikonetta täyttäessä ehdokkaasta voi tuntua tältä,
on sen verran ihmellisiä kysymyksiä valillä.

Maailman paras koulu

Muutama tosiasia henkilökohtaisesta avusta

Kirjoitin vastinetta Kalevan yleisön osastolle ja se julkaistiinkin 18.2.2017. Tässä alkuperäinen kirjoitus. Kalevassa se oli hieman muokattuna ja eri otsikolla.

Henkilökohtainen apu on vammaispalvelulain mukaista palvelua, joka on tarkoitettu vaikeavammaisille, jotka täyttävät palvelun myöntämiskriteerit. Heillä (meillä) on apuun subjektiivinen oikeus. Lain mukaan henkilökohtaisen avun tarkoitus on auttaa vaikeavammaista henkilöä toteuttamaan omia valintojaan päivittäisissä toimissa, työssä ja opiskelussa, harrastuksissa, yhteiskunnallisessa osallistumisessa ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä.

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (THL) määrittelee Vammaispalvelujen käsikirjassa päivittäiset toiminnat toiminnaksi, joita ihmiset elämässään tekevät joka päivä tai harvemmin, mutta kuitenkin toistuvasti tietyin aikavälein. Eli yleisesti elämässä tapahtuvia toimintoja kuten: liikkuminen, pukeutuminen, henkilökohtainen hygienia ja sen hoito, vaate- ja ruokahuolto, kodin siisteydestä huolehtiminen eli sekä asiointi esim. kaupassa, virastoissa jne. Säännöksen tarkoittamiin päivittäisiin toimiin kuuluu myös vaikeavammaisen henkilön huollossa tai hoidossa olevan lapsen päivittäisiin toimiin osallistuminen.

Laki ja erinäiset säädökset määrittävät siis henkilökohtaisen avustajan työtehtäviä. Palkan määrittelevät kunnat, eivät avustettavat henkilöt, jotka toimivat työnantajina. Vammaisuus ei myöskään itsessään anna valmiuksia toimia työnantajana. Työtehtäviä ei voi oikein verrata keskenään, sillä avustettavien tarpeet ovat erilaisia, johtuen niin vammasta, elämäntilanteesta ja avustettavan henkilön valinnoista. Toisen mielestä pikasiivous kerran kuukaudessa on ok, kun taas toinen taas haluaa pyyhkiä pölyt kerran viikossa. Vertailua on vaikea tehdä ilman omakohtaista kokemusta vammaisuudesta.

Kumpi tässä yhtälössä on suurempi ongelma työtehtävät mm. siivous vai liian pieni palkka.

Reilua ja puhdasta ruokaa!

Liikunnan riemua

Yhdessä

Blogin henkiin herättelyä ja orientoitumista kuntavaaleihin 2017

Jos ihmettelette miksi toiminta näillä sivuilla on ollut kovin hiljaista, niin se johtuu sairastelusta. Minua tutkittiin loppuvuodesta 2012 toukokuuhun 2013 saakka, jolloin minulla todettiin invasiivinen virtsarakonsyöpä (viimeisimmän kontrollin mukaan olen "terve"). Hoidoista toipuminen on vienyt oman aikansa ja hoidot jättäneet kehoon ja mieleen ikuisia muistoja. Blogin kirjoittaminen ei ollut ihan päällimmäisenä mielessä silloin. Sairastaminen sai miettimään elämää  monelta kantilta ja sitä, mitä sillä elämällä haluan tehdä.Tervehdyttyäni halusin saada kandinpaperit taskuun. Se oli yksi tavoitteistani ja minulle tärkeä.

Olen saanut pitkin kesää ja syksyä useammalta taholta pyyntöjä ja tukea asettua ehdokkaaksi tulevissa kuntavaaleissa. Päätin vastata pyyntöön ja tässä sitä ollaan!

Myös viime syksy oli terveydellisesti hankalaa aikaa. Ei henkeä uhkaava, mutta hankalaa ja vaivalloista eloa. Ainakaan kukaan ei voi sanoa, etteikö tämä ehdokas tiedä mitään tavallisen ihmisen elämästä. On tässä rampattu terveysasemat, päivystykset ja oltu useampaan otteeseen osastollakin.