Helppoa ja hyvää

Yksinkertaisista raaka-aineista syntyy maukasta ja ravitsevaa arkiruokaa edullisesti. Tässä oma kokeiluni tältä viikolta.


Raaka-aineet

1/4 kaalia
1 iso porkkana, tai muutama pienempi
1 tölkki chilillä maustettua tomaattimurskaa
1 dl punaisia linssejä
1 pieni purjo
1 punainen paprika
1 kasvisliemikuutio
valkosipulia
öljyä
yrttejä
vettä

Raasta kaali ja porkkana karkeaksi raasteeksi.

Pilko valkosipuli, paprika ja purjo.

Kuumenna isossa kattilassa reilusti öljyä ja paista siinä kaalia, porkkanaa ja valkosipulia, EI saa ruskistua!

Lisää paprika, tomaattimurska, linssit, yrttejä ja liemikuutio sekä vettä niin että ainekset peittyvät juuri ja juuri.

Anna hautua kannen alla kunnes melkein kypsää, tarkkaile nesteen määrää ja lisäile vettä jos vaikuttaa liian kuivalta, (tästä voi tehdä pataruuan tai keiton säätelemällä nesteen määrää), lisää purjo ja tarkista maku, lisää suolaa ja pippuria tarvittaessa.

Kypsennä loppuun.

Nauti!

Esteettömät ja viihtyisät tilat kortilla

Jokin aika sitten Oulun vihreistä nuorista oltiin minuun yhteydessä. He kysyivät minulta tietäisinkö Oulusta kivaa ja esteetöntä paikkaa, jossa järjestää Punkkua ja Politiikkaa tilaisuus. Paikan tulisi siis olla esteetön baari/ravintola, joka ottaisi vastaan poliittisen keskustelutilaisuuden perjantai-iltana.

Minun täytyi tosissani miettiä ja kaivella muistisopukoita ja tulin siihen tulokseen, että ei Oulussa ole kovin montaa baaria,ravintolaa tai kahvilaa, jossa olisi sekä esteetön sisäänkäynti että inva-wc. Suurin osa näistä muutamista esteettömistä paikoista ovat ketjuihin kuuluvissa hotelleissa ja ravintoloissa.

Eräs paikka olisi ollut sopiva tilaisuudelle ja täytti kaikki kriteerit, mutta perjantai-ilta ajankohtana ei sopinut tälle ravintolalle. Harmi. Niinpä Punkkua ja Politiikka- tilaisuus jouduttiin järjestämään taas kerran esteellisissä tiloissa.

Viivin kauhistus;)

Tyttäreni on tottunut kasvissyöjä, mutta osa kasviksista ei sitten uppoa millään. Yksi näistä neidin inhokeista on minun suosikkini ruusukaali. Ajattelin, että se maistuisi paremmin jossain muun ruuan seassa, mutta ei onnistunut salakavala piilottelu yritykseni. Muulta osin ruoka oli Viivinkin suuhun sopivaa. Löysin Marianne Kiskolan ja Sanna Miettisen Tofu kirjasta tämän värikkään padan reseptin , jonka muokkasin kotoa löytyvien ainesten ja omien mieltymyksien mukaan ja hyvää tuli.


näitä tarvitaan

sipuli
pätkä purjoa
5 valkosipulin kynttä
7 perunaa
550 g ruusukaalia
paketti savutofua
2 tomaattia
tölkki tomaattimurskaa
juustoraastetta
mustapippuria
yrttejä maun mukaa
ripaus sokeria
suolaa

valmistus

pottukuutiot ja ruusukaalit keitetään melkein kypsiksi

sipulit kuullotetaan ja siirretään syrjään pannulta, joka saa olla suuri kokoinen

tofukuutiot ruskistetaan

lisää pannulle sipulit, kuutioidut tomaatit ja murska

mausta mustapippurilla, suolalla ja mm. oreganolla, basilikalla, rosmariinilla tms.

lisää ripaus sokeria

anna kiehua n. 10 minuuttia

tarkista maku

laita kastike uunivuokaan, lisää pottukuutiot ja ruusukaalit

sekoita ihan vähän

juustoraaste päälle

uunissa 225 kunnes pinta on kauniin ruskea


Alkuperäisessä ohjeessa tofua oli kaksi pakettia ja tommaattimurskan sekä tomaatin tilalla paseerattua tomaattia ½ litraa. Kastikkeeseen olisi kuulunut mausteeksi myös balsamiviinietikkaa, mutta omastani sen unohdin.

Kesäkurpitsan uudet vaatteet

Eli kesäkurpitsaa, perunaa ja soijarouhepapumössöä uunissa.

Äitini kasvattaa kesäkurpitsaa ja satoa riittää melkein kyllästymiseen asti. Onneksi kesäkurpitsa on monipuolinen vihannes joka taipuu kakusta veneeksi.

Testailin eilen Yhteishyvän texmex-kesäkurpitsavuoka reseptiä, jonka muokkasin kasvisversioksi. Tässä resepti kokeiltavaksi.  En kirjoita ohjeita kamalan yksityiskohtaisesti, jokainen kai ymmärtää pestä perunat ennen käyttöä yms, tai ei ainakaan tehe samaa virhettä toistamiseen;)


- isohko kesäkurpista

- 3-5 perunaa, laitoin itse paljon enemmän, mutta ne oli minikokoa

- reilu desi soijarouhetta

- tölkki/tetra tomaattimurskaa+ noin desi vettä(huuhtele sillä purkin reunoilta maut talteen)

- 2 sipulia

- valkosipulia main mukaan

 - tetra go green papusalsaa ( roskat on viety enkä muista tarkkaa nimeä, sekoituksessa oli kidneypapuja ja maissia tomaattichilisoossissa) (tämän voi korvata muilla säilötyillä pavuilla, mausteita täytyy silloin lisätä, chiliä yms sekä tomaattipyrettä)

- puolikas kasvisliemikuutio

- ripaus sokeria

- juustoraastetta

- suolaa/mausteita maunmukaan, itse en lisännyt

Kuullota sipuli ja valkosipuli reilussa oljyssä

nakkaa soijarouhe sekaan, anna rasvan imeytyä rouheeseen

lisää tomaatimurska, vesi ja pavut, liemikuutio, sokeri

sillä välin kun kastike hautuu, pilko kesäkurpitsä ja perunat ohuiksi siivuiksi

tarkista kastikkeen maku

lado uunivuokaan kerroksittain kurpitsaa, perunaa ja kastiketta

ripottele juustoraaste pinnalle

paista 200 kunnes kypsää, eilen siihen meni kolme varttia

Herkullista läheltä!

Vietin viime viikonlopun äitini luona Pelsolla nauttien herkullista lähiruokaa. Söimme itsekasvatettuja perunoita ja kesäkurpitsoita, höysteenä niin ikään itsekasvatettuja sipuleita sekä läheisen lohilammen kalaa, komeus maustettiin utajärveläisillä yrteillä ja aterin kruunasi Rokuan mustikat. Aikuiset nauttivat palanpainikkeena itse mehustettua mehua ja tyttäreni nautti naapuri kylän maatalon maitoa.

Ateria oli täydellinen, niin makunsa, terveydellisyytensä ja ympäristöystävällisyydensä puolesta. Aina ei ole mahdollista nauttia näin täydellistä lähiruoka ateriaa, mutta pienillä arjen valinnoilla voimme lisätä lähiruokaa kotikeittiöissämme.

Tässä muutamia vinkkejä:

suosi kotimaisia marjoja ja omenoita tuontihedelmien sijaan

nauti kauden makuja; esimerkiksi uusia perunoita alkukesästä, keskikesällä mansikoita, syksyllä sieniä, talvella kotimaisia juureksia

sienestä ja marjasta

kasvata itse yrttejä

käytä kotimaista kalaa

vaihda riisi ohraan jne.


Huomenna polkaistaan liikkeelle lähiruokaviesti, johon minäkin osallistun. Viestiosuuteni alkaa lapsuuden maisemista Pelsolta ja virallinen viestikapulan vaihto on Kestilässä, koska matkaa on noin 30 kilometriä, teemme epävirallisen viestin vaihdon Salla Kankaan kanssa voimieni ehtyessä. En ole vielä kovin kokenut pyöräilijä ja pisin matkani tähän mennessä on kymmenen kilometrin pätkä.

Huomiselle toivon sateetonta säätä, vaikka se taitaa jäädä tosiaan haaveeksi. Mukaani nappaan iloista mieltä ja lounaaksi makoisaa lähiruokaa!

Alla tietoa lähiruokaviestistä ja lisä tietoa viestistä seuraavasta osoitteesta

http://www.ekocentria.fi/index.asp

Lähiruokaviesti 2010
Nauti tuoreesta Lähiruokaviestillä!


Neljännen kerran järjestettävä valtakunnallinen Lähiruokaviesti polkaistaan liikkeelle Vaalasta maanantaina 23.8.2010.






Viesti kulkee Järvi-Suomen halki päätyen tasavallan presidentin linnaan 27.8., jossa joukkueiden kapteenit luovuttavat viestinsä Lähiruokaviestin suojelijana toimivalle Tasavallan Presidentti Tarja Haloselle.






Lähiruokaviesti on tuoreen ruoan ystävien, ruokakulttuurin kehittäjien, päättäjien ja toimittajien rento haastepyöräily


Teemana vuonna 2010 on ”Nauti tuoreesta” ja viestin aikana puhutaan erityisesti maidosta sekä tuoreesta kalasta ja kasviksista.

Mahtavia naisia ja kaalisöpöttiä

Vietin tänään antoisan illan Oulun Seudun Vhreiden Naisten järjestämässä tilaisuudessa: MENESTYVÄT MAAHANMUUTTAJANAISET - MENESTYS ALKAA ARJESTA. Paikalla oli mukava joukko meitä vihreitä aktiiveja sekä muita asiasta kiinnostuneita. Illan yhtenä alustajana toimi valoisa Aruna Somani Oulun Setlementti ry:stä. Ohjelmassa oli keskustelua ja kertomuksia maahanmuuttajanaisten elämästä ja mahdollisuuksista vaikuttaa.


Keskustelussa ilmeni kielitaidon ja sosiaalisten kontaktien tarve kotiuduttaessa uuteen kotimaahan. Aruna Somani korosti omaa aktiivisuutta kontaktien löytämisessä. Lapset koulunkäynnin  kautta tuovat usein perheelle sen ensimmäisen kontaktin uusiin ihmisiin.


Ja sitten päivän reseptin pariin! Ihanat tuoreet Unkarilaiset kaalit ovat saapuneet kauppohin ja sitä kautta meidän keittiöön. Tuoreesta uudensadon kaalista saa aivan ihanaa söpöttiä ja vieläpä helposti.


Tarvitaan:


1½ kaalia
2 isoa porkkanaa
2 sipulia
valkosipulia maun mukaan
siirappia
yrttejä
tilkka vettä
reipas nokare voita
luraus  öljyä
mustapippuria
kasvisliemi jauhetta
himpun verran chiliä
(suolaa)


Valmistus on helppo: silppua kasvit, laita rasvat suureen kattilaan, nakkaa kasvit perään, kääntele hyvä tovi, lisää tilkka vettä, liemijauhe siirappi ja mausteet, hauduta kunnes suutuntuma on mieluisa ja tarkista maku.

Testailua ja vanhan puheen kertausta:)

No niin, tässä tämä on: minun blogini, Miian maailma. Tässä testin vuoksi vanha puheeni, jonka pidin Oulussa yleisen ja äänioikeuden 1.10.2006 satavuotisjuhlassa.

Hyvät naiset ja herrat, äänioikeutetut. Ensimmäisenä haluan kiittää tästä kunniasta puhua täällä yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden 100-vuotistilaisuudessa. Vaikkakin tämä 1906 säädetty laki ei kuitenkaan koskenut kaikkia kansalaisia, vaan vasta vuonna 1972 äänioikeus oikeasti saavutti jokaisen suomalaisen, kun holhouksenalaiset ja irtolaisetkin saivat äänioikeutensa. Ihmiset, joilla oli maksamattomia veroja, saivat oikeuden äänestää 1928 ja huoltoavun varassa elävät eli köyhät 1946. Viimeisenä äänioikeuden saanut ryhmä oli noin prosentin luokkaa kansasta ja kaksi aikaisemmin äänioikeuden saanutta ryhmää kumpikin noin 7 %. Mielestäni tämä historiallinen tosi seikka on hyvä muistaa. Juhlikaamme kuitenkin tänään yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta, koska se on saavutettu.

Olen siis Miia Hirsikangas ja toimin muun muassa Oulun kaupungin tasa-arvotoimikunnan sekä Oulun vihreät OVI ry:n puheenjohtajana. Tasa-arvotoimikunnassa olen toiminut vuodesta 2005 lähtien. Olen kirjoittanut tähän puheeseeni monesta minulle tärkeästä asiasta: tasa-arvosta, esteettömyydestä, suvaitsevaisuudesta ja naisten vaikuttamismahdollisuuksista, jotta näissäkin asioissa saavutettaisiin äänioikeudenkaltainen itsestäänselvyys.

Oulun tasa-arvotoimikunta on perustettu ensimmäisten joukossa 1981, tasa-arvotyössä Oulu on ollut ja on edelleen esimerkkinä monelle Suomen kaupungille ja kunnalle. Tasa-arvotoimikunnan tehtäviin kuuluu yhteydenpito kaupungin hallintokuntiin tasa-arvolain edistämiseksi. Toimikunta ottaa kantaa ja antaa pyydettäessä lausuntoja tasa-arvokysymyksiin liittyvissä asioissa, sekä valvoo tasa-arvolain toteuttamista kaupungin organisaatiossa. Tasa-arvotoimikunta järjestää myös koulutusta ja luonnollisesti kouluttaa jäsenistöään. Teemme myös vierailuita kaupungin organisaation eri hallintokuntiin sekä olemme yhteydessä toisiin tasa-arvotoimikuntiin. Muun muassa Espoon tasa-arvotoimikunnan kanssa teemme yhteistyötä ja syksyllä 2005 olimme heidän vierainaan. Tällä hetkellä tasa-arvotoimikunnalla on työn alla tasa-arvosuunnitelman päivitys. Meille on kunnia asia pysyä ajan hermolla ja olla maan ehkäpä parhain tasa-arvotoimikunta.

Tarkasteltaessa henkilöstö määriä Oulun kaupungissa eri hallintokunnittain vuoden 2004 tilastojen mukaan huomataan, että suurin ero naisten ja miesten suhteen oli sosiaali- ja terveystoimessa, 337 miestä ja 3577 naista sekä Oulun aterialla 187 naista ja kolme miestä. Muissa hallintokunnissa molemmat sukupuolet olivat tasaisemmin edustettuna, tosin miehiä oli aina enemmän perinteisesti miehisiksi katsotuilla aloilla. Koko kaupungin yleisimmät ammattinimikkeet olivat tuntiopettaja, lastenhoitaja, luokanopettaja, lastentarhan opettaja ja sairaanhoitaja, yhteensä 2348 henkilöä, joista naisia oli 1954. Suurin osa kaupungin työntekijöistä on naisia, mutta naiset työskentelevät huonoimmin palkatuilla aloilla. Naisten ja miesten palkka ero oli vuonna 2004 447 euroa kuukaudessa. Palkka ero on vain kasvanut vuosien saatossa, sillä vuonna 2001 se oli 400 euroa. Naisvaltaisilla aloilla työskentelevät miehet saivat pääsääntöisesti parempaa palkka kuin naiset, esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimessa miesten keskipalkka oli 478 euroa korkeampi kuin naisten. Palkkaus asioissa ja eri sukupuolten sijoittumisessa eri työtehtäviin ja työn arvostamisessa on vielä pitkä matka tasa-arvoon meillä Oulussakin.

Esteettömyys ja saavutettavuus ovat tärkeitä tekijöitä jotta vammaisten, niin naisten kuin miestenkin, ääni kuuluisi. Täytyy toki muistaa, että esteet eivät ole aina niitä fyysisiä, suurimmat esteethän ovat ennakkoluulot ja suvaitsemattomuus. Oulu näytti mielestäni hyvää esimerkkiä ja oli ennakkoluuloton, kun lähetti minut viime syyskuussa edustamaan kaupunkiamme Suomalaiskarjalaiseen naisfoorumiin Pitkärantaan Venäjälle. Venäjä kun ei todellakaan ole mikään esteettömyyden, tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden mallimaa.

Sain osakseni paljon ihmetystä ja pitkiä katseita, mutta myös kiitosta siitä, että uskalsin lähteä matkaan, vaikka esteitä oli odotettavissa. Oli turhaa miettiä olisiko jossain inva-wc, kun kysymys oli siitä onko jossain ylipäätään wc:tä joka toimisi. Matka oli haastava ja raskas, mutta myös antoisa ja avartava. Hyvän avustajan kanssa ja oikealla asenteella selvisin kaikista esteistä ja sain vietyä hyvää sanomaa eteenpäin.

Esteettömyyden kannalta Oulussa on vielä paljon tehtävää. On korkeita katukivetyksiä, paljon mukulakivi katuja ja runsaasti rakennuksia joihin ei ilman saattajaa pääse. Nämä seikat eivät tietenkään ole mikään Oulun erityispiirre vaan koko maata kattava ongelma. Keskityn seuraavassa kaupungin omistamien paikkojen esteettömyyteen. . Kaupungin edustus ja koulutustiloissa ei ole otettu riittävästi huomioon sitä, että niiden käyttäjinä saattaa olla liikuntarajoitteisia henkilöitä. Kaupungin talo on luonnollisesti korkean ikänsä vuoksi haasteellinen rakennus, silti se on parhaiten saavutettavissa kaupungin edustus ja koulutustiloista. Talon sivustalla on ovi josta pääsee sisälle ja suoraan hissiin, jolla pääsee joka kerrokseen. Tämä ovi on lukossa ja siitä aiheutuu välillä ongelmia. Aina vahtimestari ei ole ovipuhelimen kautta tavoitettavissa ja ulkona saattaa joutua odottelemaan ennen kuin ovi avataan. Kaupungintalolla on WC- tiloissa myös inva wc. Se oli ennen vaarallinen paikka, koska wc-istuimen koroke ei ollut asian mukaisesti kiinnitetty, samoin tuet eivät olleet mitenkään kiinnitetyt ja ne heiluivat holtittomasti. Useiden valitusten jälkeen nämä epäkohdat on vihdoin ja viimein korjattu Pehkolanlammen vierasmajalla, jota käytetään sekä edustus- että koulutustilana, ei ole luiskaa eikä inva wc:tä. Hietasaaren Koivurannanmajan koulutustiloissa on sekä luiska että asianmukainen wc, mutta ei hissiä, jolla pääsisi toiseen kerrokseen.

Usein törmään odotuksiin, että ajan vain vammaisten ihmisten asioita. Jopa vammaiset henkilöt olettavat näin ja kuvittelevat, että vammaiset saavat vaaleissa lähinnä vammaisten ääniä. Näinhän asia ei kuitenkaan ole. Jos se olisi näin, niin silloinhan ns. terveet äänestäisivät terveitä, naiset naisia ja niin edelleen. Silloinhan muun muassa eduskunnan sukupuoli jakauman pitäisi olla tasan. Ja kaikkihan me tiedämme sen, että näin ei tosiaankaan ole. Vamma on vain yksi piirre minua ja toisaalta rakennetun ympäristön puutteet ja väärät asenteet ja ennakko odotukset tekevät minusta ja monesta muusta vammaisempia kuin olemmekaan. Minä vain satun liikkumaan tällä pyörätuolilla ja siinä se. Ensisijaisesti koen olevani äiti, nainen, ystävä, opiskelija - oululainen toimija, joka on monessa mukana. Meidän on päästävä irti ihmisten tarpeettomasta lokeroinnista ja yhteen piirteeseen tuijottamisesta. Maahanmuuttajat ovat toinen ryhmä, joka joutuu usein lokeroinnin kohteeksi. Umayya Abu-Hanna manaili luennollaan sitä, että hän on aina vain maahanmuuttaja ja Palestiina asiantuntija, eikä mitään muuta.

Näin Suomessa kun juhlimme 100-vuotista äänioikeutta, vietämme samalla myös naisten vaalikelpoisuusjuhlaa. Toisaalla maailmassa on ollut niinkin, etteivät äänioikeus ja vaalikelpoisuus ole kulkeneet käsi kädessä. Me naiset olemme siis oikeutettuja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen kaikilla tasoilla, vaikkei todellisuus usein annakaan yhtäläisiä mahdollisuuksia kaikille, kuten jo aiemmin puheessani olen ottanut esille. Eroja on naissukupuolen sisälläkin. Sinkku naisen on huomattavasti helpompi olla mukana politiikassa ja muussa järjestötoiminnassa, kuin perheellisen siskonsa. Perheellinen nainen, yksinhuoltaja äiti tai omaishoitajana toimiva nainen onkin jo heti paljon vaikeammassa paikassa. Miten yhdistää yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja kodin tuomat velvollisuudet? Naisenhan odotetaan hoitavan hommat, koska ne kuuluvat meille ja niin on aina tehty. Naisten menoja ei pidetä yhtä tärkeinä kuin miesten. Vaikka miehellä onkin perhettä, hän on rauhassa kokouksissa ja muissa tilaisuuksissa. Oletteko koskaan kuulleet yhdenkään miehen kiirehtivän kokouksesta tai seminaarista sen takia, että lapsi odottaa kotona, tai sairas mummo tai puoliso? Minä en, mutta monen naisen olen kuullut sanovan. Jos nainen antaa perhe-elämän näkyä toimissaan, hän ei ole tosissaan eikä vakavasti otettava henkilö.

Toisaalta jos hän hoitaa hommat tehokkaasti ja taidolla antamatta perheseikkojen häiritä pidetään häntä kylmänä. Kysymys on kaksoisrangaistuksesta. Teit niin tai näin aina väärin päin. Puheet siitä, että tasa-arvo olisi saavutettu ja jopa että naiset ovat saaneet jo liikaa valtaa ja mahdollisuuksia ovat tässä valossa harhaa (ja ovat muutenkin), sillä nämä vanhat asenteet ovat edelleen voimissaan ja valitettavasti tiukassa. Tarvitsemme voimakasta asenteiden muutosta. Vaikka meillä on voimassa hyvä tasa-arvolaki sekä laki yhdenvertaisuudesta, niin silti todelliseen tasa-arvoon on vielä matkaa. Muistakaamme vielä, että tasa-arvo ei ole vain naisten ja tyttöjen asia, sillä se hyödyttää koko yhteiskuntaa, meitä kaikkia ikään ja sukupuoleen katsomatta, myös miehiä. Onnistuakseen naisen on oltava velho ajankäytön suhteen sekä menojen suunnittelussa. Sen olen yksinhuoltajana huomannut, tosin täysi oppinut en tässä vielä ole. Kuinka sitten voi saada kaikki asiat rullaamaan? Perheellinen nainen tarvitsee taakseen vankan tukiverkon: miehen, jos sellainen on, täytyy ymmärtää toisen menojen ja työn tarpeellisuus, lisäksi ystävät ja tuttavat ovat tarpeen. Itselleni Mannerheimin lastensuojeluliiton lapsenvahti palvelusta on ollut suunnaton apu. Ilman tätä palvelua olisi moni meno ja kokous jäänyt väliin. Niin ja tietenkin kiitoksen ansaitsevat ystäväni ja lähisukulaiset, jotka antavat sekä apua että tukea. Totta kai me kaikki tarvitsemme taaksemme muita ihmisiä, mutta väitän, että onnistuakseen politiikassa ja vaikuttamisessa nainen tarvitsee taakseen vahvemman tukiverkoston kuin mies, oli nainen sitten perheellinen tai ei. Lisäksi meidän naisten täytyy tukea toisiamme ja verkostoitua saadaksemme todella ääntämme kuuluviin. Lopuksi haluan siteerata USA:n entistä ulkoministeriä Madeleine Albrightiä, joka uskoo naisverkostojen voimaan.

Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan.